Vuonna 2019 Minna Canth täytti 175 vuotta!

Minna Canth (1844−1897) oli paljon muutakin kuin kuuluisa kirjailija: hän oli etevä yrittäjä, vähäosaisten puolustaja, järjestöaktiivi ja vaikuttaja. Hän tarkasteli yhteiskuntaa kriittisellä silmällä ja halusi parantaa sitä. Minna Canth tiesi, että ilman hyvää koulutusta on vaikea edetä elämässä, minkä vuoksi hän oli mukana edistämässä niin suomenkielistä koulutusta kuin tyttöjen mahdollisuutta käydä kouluja.

Canth asui elämänsä aikana Tampereella, Jyväskylässä ja Kuopiossa, mutta hän vaikutti koko Suomen kulttuuripiireissä. Taiteilijat ja ylioppilaspoliitikot kävivät Kuopiossa päästäkseen keskustelemaan Minna Canthin kanssa.

Tässä infopaketissa kerrotaan Minna Canthin eri puolista: Minna Canth oli

• kirjailija ja teatterin uudistaja
• journalisti ja yhteiskuntavaikuttaja
• yrittäjä
• tasa-arvon ja tyttöjen koulutuksen edistäjä
• järjestöaktiivi
• aidosti kaksikielinen ja kansainvälinen.

Minna Canthista on tehty useita muotokuvia, ja hän inspiroi edelleen: Minna Canthista ollaan tänäkin vuonna kirjoittamassa useita teoksia ja Canthin tuotannosta toimitetaan uusia kokoelmia.

Kirjailija ja teatterin uudistaja

Minna Canth on ennen muuta realistisen näytelmän mestari. Hänen kestävimmät draamansa Anna Liisa (1895), Papin perhe (1891) ja Työmiehen vaimo (1885) käsittelevät vastuuta ja syyllisyyttä, sukupolvien välistä ristiriitaa ja naisen asemaa. Draaman keinoin Canth taisteli – ja tekstiensä kautta taistelee yhä – köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Näytelmät saavatkin teattereissa jatkuvasti uusia tulkintoja ja myös uusia katsojia.

Novelleissaan Canth kuvaa vivahteikkaasti varsinkin erilaisia naiskohtaloita. Esimerkiksi Salakarin (1887) Alma Karell on avioliitossaan yksinäinen ja ihmissuhteissaan kokematon nainen, Agnes-novellin (1892) nimihenkilö edustaa viettelijätärtä. Kokonaan toisenlainen nainen on Kauppa-Lopon (1889) päähenkilö, rujo ja likainen kulkukauppias, joka samalla on kuitenkin hyväsydäminen ja epäitsekäs.

Minna Canth oli paitsi monipuolinen kirjailija myös yhteiskunnallinen vaikuttaja näytelmiensä kautta. Niissä hän osoitti epäkohtia ja nosti keskusteluun uusia ajatuksia. Minna Canth käsitteli samoja teemoja, joiden hän toivoi ravistelevan aikalaisiaan.

Canthin tuotantoon kuuluu kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia ja lukuisia kertomuksia.

Yhteiskunnallinen keskustelija

Minna Canth oli ensimmäinen suomeksi kirjoittanut nainen, joka vaikutti sekä lehtikirjoittajana että kirjailijana. Hänen julkinen toimintansa alkoi Jyväskylässä ja jatkui Kuopiossa hänen elämänsä loppuun asti. Jyväskylän ajalta ovat myös ensimmäiset tyttöjen koulutusta käsittelevät kirjoitukset, kuten “Tyttäriemme kasvatuksesta” Keski-Suomi-lehdessä 1874.

Minna Canth kirjoitti yli kymmeneen lehteen, muun muassa Valvojaan sekä Vapaita aatteita -lehteen, jossa esiteltiin tieteen saavutuksia, uusinta kirjallisuutta ja otettiin kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Lehtikirjoituksissa hänen käsittelemiään aiheita olivat tyttöjen koulutus ja naisen asema, alkoholi, prostituutio, yhteiskunnallinen eriarvoisuus, vaivaistalojen ja vankiloiden huonot olot. Monissa hänen kirjoituksissaan ajetaan ajatusta siitä, ettei ihminen, oli sitten nainen tai mies, olisi orja, vaan vapaa kehittymään luontonsa ja luonteensa mukaan. Siihen tarvittiin Canthin mielestä toimivaa taloutta ja koulutusta.

Canthin on sanottu vaikuttaneen sosiaalisiin oloihimme enemmän kuin kenenkään muun suomalaisen kirjailijan. Hänen lehtikirjoituksensa ovat merkittävä osa suomalaisen journalismin historiaa.

Menestyvä yrittäjä

Minna Canthista tuli kauppias ja yrittäjä, kun hän otti vastuulleen isänsä perustaman kauppaliikkeen Kuopiossa 1880. Edellisenä vuonna Canth oli jäänyt leskeksi ja seitsemän alaikäisen lapsen huoltajaksi. Leskenä hän oli täysivaltainen asioidensa hoitaja.

Lankakauppa oli ollut jo pitkään taloudellisissa vaikeuksissa, ennen kuin Canth lapsineen muutti Jyväskylästä Kuopioon. Tuore lehtorin leski ryhtyi kauppiaaksi, vaikka 1800-luvulla se tarkoitti Canthille sosiaalista arvonalennusta. Canthilta ei kuitenkaan puuttunut uskallusta ja yritteliäisyyttä.

Canth kehitti ja laajensi lankakauppaa kangas- ja asusteliikkeeksi ja antoi vähitellen vastuuta sen toiminnasta kauppa-apulaisille ja vanhimmille tyttärilleen. Hän itse siirtyi hoitamaan kirjanpitoa ja tukkukauppasopimuksia. Kauppaliike jatkoi toimintaansa 1970-luvulle asti.

Canth sai kaupan menestymään ja hänestä tuli nopeasti varteenotettava vaikuttaja Kuopion talouselämässä. Canth valittiin ensimmäisenä äänivaltaisena naisedustajana Kuopion yleiseen kauppiaskokoukseen.

Canthin menestys kauppiaana takasi perheen toimeentulon sekä mahdollisti hänen työnsä kirjailijana, journalistina ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Canthin tuotannon tunnetuimpia hahmoja on kiertelevä kaupustelija Kauppa-Lopo, jonka Canth kuvaa epäsiistiksi kodittomaksi naiseksi ja taitavaksi kauppiaaksi.

Järjestöaktiivi

Minna Canthilla oli suuri halu vaikuttaa yhteiskuntaan ja tuottaa hyvää. Ylempään keskiluokkaan kuuluvalle naiselle yksi parhaista vaikutuskeinoista oli erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä toimiminen.

Minna Canthin yhdistysten avulla vaikuttaminen alkoi Jyväskylässä. Siellä hän piti kansakoulukokouksessa vuonna 1875 puheen, joka innoitti naisia perustamaan yhdistyksiä.

Naisten yhdistystoiminta oli yleensä joko kulttuuri- ja yhteiskunta-aiheista keskustelua, tai sitten köyhien ja vähäosaisten auttamista. Minna Canth toimi aktiivisesti monissa seuroissa ja naisyhdistyksissä, joissa keskusteltiin ja esitelmöitiin ajankohtaisista asioista ja teemoista.

Minna Canth osallistui muiden ylemmän luokan naisten mukana myös köyhäinapuun, mutta järkyttyi siitä, miten tuomitsevia osa naisista oli. Osan mielestä köyhät olivat osin tai kokonaan itse aiheuttaneet oman tilansa, joten heitä ei tarvinnutkaan auttaa. Myöhemmin Minna Canth kritisoi yläluokkaisten naisten käytöstä teoksissaan.

Toimeliaana kirjoittajana ja rohkeana sanankäyttäjänä Minna Canth kutsuttiin moneen yhdistykseen asioiden eteenpäin viemiseksi.

Suvereenisti kaksikielinen

Minna Canth syntyi suomenkieliseen perheeseen, mutta kävi ruotsinkielisen alkeiskoulun ja Soldanin tyttökoulun ja valtion tyttökoulun. Minnasta ja hänen sisaruksistaan kehkeytyikin aidosti kaksikielisiä, ja Minna puhui sisarustensa kanssa ruotsia kotona. Myös heidän kirjeenvaihtonsa oli ruotsiksi. Vanhemmat puolestaan osasivat ruotsia vain vähän, ja Minna Canthin kirjeet vanhemmilleen ovatkin suomeksi.

Minna Canth liikkui sulavasti niin suomenkielisessä kuin ruotsinkielisessä kulttuuripiirissä. 1800-luvun lopulla kielikysymys oli edelleen ajankohtainen, sillä suomalaista kansallisidentiteettiä rakennettiin kovaa vauhtia. Minna Canth kannatti tasa-arvoa ja taisteli sen edestä, että lapset voisivat käydä koulua omalla äidinkielellään.

Minna Canth avioitui ruotsinkielisen Ferdinand Canthin kanssa, mutta mies oli suomenmielinen ja Minna Canthista tuli Jyväskylässä innokas fennomaani. Leskeksi jäätyään Minna liikkui Kuopion kaksikielisissä seurapiireissä, joissa moni ruotsinkielinenkin oli fennomaani.

Kielitaistelu oli myös kirjallisuuspolitiikkaa, suomenkielinen teos oli voitto suomalaisuudelle. Kun Helsingin fennomaanit kritisoivat Canthin realistisia teoksia, hän heitti hyvästit fennoille ja kirjoitti Ida Bonsdorffille 7.3.1892: ”Minulle ei enää existeeraa fennomania eikä svekomania.” Minna Canth kirjoitti seuraavan näytelmänsä Sylvi ruotsiksi. Minnalle kielenvaihto oli askel skandinaavisille näyttämöille ja hän oli valmis kunnioittamaan myös ruotsinkielistä kulttuuria. Minna Canthin mielestä ei Suomen kielen voittokulkua edes voinut enää pysäyttää.

Kielivaihto oli vilkasta taiteilijapiireissä. Monet ruotsinkieliset kirjailijat halusivat julkaista teoksensa myös suomeksi, ja kielellisesti lahjakas Minna Canth auttoi monia ystäviään kirjoittamaan suomenkielisiä versioita teoksistaan ja näytelmistään.

Kansainvälisyyden vaalija

Minna Canth viihtyi kotikaupungissaan Kuopiossa eikä paljon matkustanut edes Helsinkiin. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt eristäytyneisyyttä ulkomaailmasta. Monipuolisen kielitaitonsa ansiosta Minna Canth oli erinomainen pohjoismaisen kirjallisuuden tuntija ja hän luki myös saksalaista ja ranskalaista kirjallisuutta. Canth myös luki paljon ulkomaalaisia lehtiä, joista ammensi tietoa uusimmista filosofisista suuntauksista.

Minna Canthin kansainvälistymiseen vaikutti hänen laaja Suomen merkittävimmistä kulttuurivaikuttajista koostuva tuttavapiirinsä, joka kokoontui Canthin luona. Kokoontumisia kutsuttiin Minnan salongiksi. Kokoontumisissa puitiin ajan uusimpia eurooppalaisia aatteita, kirjallisuuden virtauksia ja tieteen ilmiöitä. Ystäviensä välityksellä Minna Canth tutustui venäläiseen kirjallisuuteen. Minna Canth puolestaan välitti ystävilleen muun muassa Georg Brandesin aatteita, olihan hän ollut mukana kääntämässä Brandesin tekstejä ja käynyt kirjeenvaihtoa tämän ihailemansa tanskalaiskirjailijan kanssa.

Minna Canth toimi aktiivisesti monissa seuroissa ja naisyhdistyksissä, missä niin ikään keskusteltiin ja esitelmöitiin ajassa liikkuvista teemoista. Minna Canth tunnettiin myös Suomen rajojen ulkopuolella. Hänestä uutisoitiin pohjoismaisissa sanomalehdissä. Norjalaiseen Samtiden-lehteen hän kirjoitti pyynnöstä lyhyen omaelämäkerran, ja neljä hänen näytelmäänsä käännettiin ruotsiksi kohta niiden ilmestyttyä. Sylvi-näytelmän hän kirjoitti itse ruotsiksi.

Kansainväliset suhteet ja vaikutteet näkyvät Canthin laajasta kirjeenvaihdosta, teoksista, lehtikirjoituksista ja esitelmistä. Minna Canthin kotikirjastossa oli paljon ulkomaista kirjallisuutta sekä alkukielellä että käännöksinä. Canth seurasi saksalaisia ja pohjoismaisia aikakauslehtiä. Hänen teoksia on käännetty kymmenelle kielelle. Runsaasta paristakymmenestä käännöksestä noin puolet on tehty tällä vuosituhannella ja käännösmäärä arvatenkin vielä kasvaa. Muutenkin tämän monipuolisen kirjailijan ja vaikuttajan kansainvälistä tunnettuutta on edelleen syytä edistää.

Tyttöjen koulutuksen edistäjä

Minna Canth kirjoitti ja puhui palavasti tyttöjen koulutuksen puolesta jo 1870-luvulla. Kuuluisassa Keski-Suomi-lehden pääkirjoituksessa “Tyttäriemme kasvatus” (1874) hän moitti sitä, että tytöt eivät saaneet koulussa niitä taitoja, joita he tarvitsivat äitinä, puolisona ja lasten kasvattajana. Canth vaati kouluihin enemmän uskontoa, matematiikkaa, luonnontietoa, historiaa, anatomiaa ja kasvatustiedettä. Lehtikirjoitusten lisäksi Canth ruoti tyttökoulujen opetusta novelleissaan Hanna ja Lehtori Hellmanin vaimo.

Palattuaan Kuopioon 1880-luvulla Canth alkoi ajaa ponnekkaasti naislyseota, joka mahdollistaisi tyttöjen opiskelun yliopistossa. Vieläkin radikaalimpaa oli luvassa, sillä Canthin tuella Helsinkiin perustettiin ensimmäinen suomenkielinen yhteiskoulu (SYK) vuonna 1886. Sen johtajaksi tuli tunnettu naisasianainen, Canthin hengenheimolainen Lucina Hagman. Kuopioon yhteiskoulu perustettiin 1892. Canth oli sen johtokunnan puheenjohtaja.

Seitsemän lapsen yksinhuoltajana Canth korosti, että naisten koulutuksessa olisi otettava huomioon myös se vastuu, mikä heille lasten kasvattajina lankeaisi. Lapsen tulisi voida kasvaa vapaaksi, itsehallintoon kykeneväksi ihmiseksi. ”Kasvattaja olkoon lapsen kokenut ystävä ja neuvonantaja, ei säädäntöjä jakeleva, rankaiseva tuomari”, Canth kirjoitti vuonna 1884. Tämä oli radikaali ajatus lasten tottelevaisuutta ja nöyryyttä korostavana aikana.

Kaikkinainen tasa-arvo oli Canthin keskeinen teema. ”Niin kauan kuin sukupuolten suhde ei perustu tasa-arvoon, ei voi puhua rakkaudesta, ei oikeusvaltiosta eikä yhteiskunta voi merkittävästi kehittyä.” Minna Canth herätti naisia vaatimaan oikeuksiaan avioliitossa. Miehen tuli rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan vapaana ihmisenä, ei sitoa häntä kotiin määräysvaltansa alle.

Minna Canthin kaupungit

Minna Canth tunnetaan erityisesti kuopiolaisena, sillä hän kirjoitti merkittävät teoksensa asuessaan Kuopiossa vuodesta 1880 aina kuolemaansa asti. Minna Canth oli muuttanut Kuopioon Jyväskylästä leskeksi jäätyään. Kuopiossa Minna Canth harjoitti myös yritystoimintaa lankakauppiaana. Kuopio oli ollut toki Minna Canthin kotikaupunki jo aikaisemminkin, sillä hän asui siellä koulutyttönä vuosina 1853–1863.

Jyväskylä oli puolestaan Minna Canthin opiskelukaupunki, mutta siellä myös alkoi hänen kirjallinen uransa sanomalehtityössä. Jyväskylä oli merkittävä Minna Cathin elämässä myös siksi, että siellä hän perusti perheen opettajansa Ferdinand Canthin kanssa.

Aivan ensimmäinen Minna Canthin kaupunki oli hänen synnyinkaupunkinsa Tampere. Puutarhakadun puutalossa, Finlaysonin puuvillatehtaan työläisten korttelissa Minna vietti varhaislapsuutensa. On sanottu, että nämä Tampereen vuodet ovat olleet Minnan Canthin tuotannon kaikupohja.

Minna Canth ei koskaan asunut Helsingissä, mutta kaupunki oli silti osa hänen elämäänsä: siellä sijaitsi hänen uransa kannalta keskeinen Suomalainen teatteri, jonka johtaja oli Kaarlo Bergbom.

Minna Canthin muotokuvat

Minna Canth vaikutti taiteilijaystäviensä työhön ja Canth itse oli aiheena useille taideteoksille. Yksinomaan Minna Canthin muistolle on omistettu Nuoren Suomen joulualbumi 1897, jonka symbolistisen kansilehden suunnitteli Väinö Blomstedt. Albumissa on useiden kuvataiteilijoiden teoksia ja valokuvia Minna Canthista erilaisissa elämäntilanteissa.

Ensimmäinen julkinen Minna Canthia esittävä muistomerkki nousi Kuopioon Eemil Halosen tekemänä 1937. Ikääntynyt, istuva kirjailija on valittu aiheeksi. Nuorta, seisovaa Minnaa esittää Lauri Leppäsen ryhdikäs patsas Tampereella vuodelta 1951. Vuodelta 1962 on puolestaan Pauli Koskisen tekemä vastaavasti nuoren Minnan patsas Jyväskylässä. Muistolaattoja on teattereissa Tampereella ja Helsingissä. Canthin asuinpaikkoja on merkitty laatoin Kuopiossa ja Tampereella. Mitaleita ovat tehneet mm. Emil Cedercreutz 1944 ja Gerda Qvist 1944. Tunnetuin muotokuvamaalaus on Kaarlo Vuoren vesivärimaalaus vuodelta 1902 Kuopion korttelimuseon Minna Canthin huoneessa. Kaarlo Vuori tunsi mallin henkilökohtaisesti. Postimerkki Minna Canthista on vuodelta 1944.

Yleistietoa Minna Canthista

Minna Canth -sivusto, Kuopion kaupunki
Minna Canthin biografia, Biografiakeskus
Minnan Salonki -sivusto
Kannila, Helle (toim.): Minna Canthin kirjeet, SKS 1973
Maijala, Minna: Hellä, herkkä, hehkuvainen Minna Canth, Otava 2014
Mäkinen, Kirsti & Uusi-Hallila, Tuula: Minna Canth: Taiteilija ja taistelija. WSOY 2003
Nevala, Maria-Liisa (toim.): Sain roolin johon en mahdu: suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Otava 1989
Tiirakari Leeni: Taistelevat lukumallit. Minna Canthin teosten vastaanotto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 658. SKS 1997
Tuovinen, Eila (toim.): Taisteleva Minna, Minna Canthin lehtikirjoituksia ja puheita 1874–1896, SKS 1994